MemoriaVolatilis

Taas jotain arkistojen kätköistä.

Kissaisuuden mittaamisesta

Kissaisuuden mittaamiselle ei ole omaa SI-mittayksikköä. Kissoja vain haahuilee ympäriinsä ilman sen tarkempaa kissamäärän ja esiintymisalueen suhteiden määrittelyä. On tullut aika saada jokin roti tähän asiaan.

Kissaisuutta mitataan tästä lähin samalla tavoin kuin painetta. Painetta mitataan kaavalla p = F/A, jossa F on voima ja A alue, johon voima kohdistuu. Kissaisuus b = n/A, jossa n on kissojen lukumäärä ja A on alue, jolla kissoja esiintyy (neliömetreinä).

Kissaisuuden yksikkö on Bast (B) kissajumalattaren mukaan. Kissaisuutta voidaan kutsua myös bastisuudeksi. 1 Bast = 1 kissa / neliömetri.

Jos 50 neliön asunnossa on 1 kissa, bastisuus on 1/50 = 0,02 Bastia. Jos mitataan sohvan bastisuutta ja sohvalla (n. 2 neliömetriä) voidaan havaita 1 kissa, sohvan bastisuus on 1/2 = 0,5 Bastia eli aika paljon.

Kissojen lukumäärästä - yksi kissa

Kissojen sallitulla lukumäärällä on tietyt rajat. Yksi kissa perheessä on täysin sallittu määrä. Yksineläjällä voi hyvin olla yksi kissa. Vanhalla mummolla voi olla kissa, joka kehrää mummon sylissä ja jolle mummo syöttää silakoita. Opiskelijanaisella voi olla kissa, jolle nainen puhuu miessuhteistaan ja niissä ilmenevistä vaikeuksista. Kissaa ei kiinnosta naisen miessuhteet, koska se on leikattu. Kissa kuitenkin näyttelee kuuntelevansa siinä toivossa että saisi herkkupalan.

Yksin elävä mies voi hankkia kissan, mutta tämä on suositeltavaa vain jos mies asuu kaupungissa. Kaupunkilaispoikamies voi yksin baarista palatessaan antaa kissalle maitoa ja lohduttautua, että ainakin joku rakastaa häntä. Kun poikamies istuu sitten öisessä keittiössä, jota ainoastaan katuvaloista heijastuva valo valaisee, kissa hyppää pöydälle ja puskee poikamiestä. Poikamiestä tämä lohduttaa, mutta kissa puskee vain koska haluaa herkkupalan.

Maaseudulla asuva vanhapoika, jolla on kissa on kuitenkin säälittävä ympäröivän yhteiskunnan mielestä. Eikö tuokaan muuta mirriä ole silitettäväkseen löytänyt? Säälinsekainen inho kuitenkin laantuu kun vanhapoika ikääntyy. Ikääntynyt vanhapoika, joka hakee lähikaupasta kissalleen silakoita on jo naisten mielestä sympaattinen ja hellyyttävä, joskin häntä saatetaan epäillä homoseksuaaliksi. Jos Juha Watt Vainio eläisi, hän saattaisi tehdä sympaattishumoristisen laulun vanhasta miehestä ja tämän kissasta.

Valitettavasti kissan kanssa yksin asuvaa naista kohtaan tunnettu sääli vain kasvaa vuosi vuodelta. Tiinakin vaan asustelee sen kissansa kanssa eikä ole miestä löytänyt, niin nätti tyttö, huokaavat sukulaiset Kumpu-Tuulikin rippijuhlien kahvipöydässä. Luulisi Tiinankin jo tuohon ikään miehen löytäneen, mutta siellä se vaan asustelee sen kissansa kanssa, huokaavat sukulaiset Kumpu-Tuulikin ylioppilasjuhlien kahvipöydässä. Eipä taideta koskaan tanssia Tiinan häitä, ei kukaan mies varmaan huolikaan tuollaista naista, joka vaan nyhjää kissansa kanssa, huokaavat sukulaiset Kumpu-Tuulikin ja Pietu-Ananiaksen hääjuhlien kahvipöydässä.