Kansalaisjournalismia, komisario Palmu!
Päädyin Pohdiskelevan liftarin kyydissä Lounaani-blogiin, jossa Yleisradion Kansalaismediakatsauksen toimittaja bloggaa siitä, mitä söi lounaaksi. Kyseessä on jonkinlainen vastalause sille, että suurin osa blogeista on täyttä tuubaa eikä niissä harjoiteta kansalaisjournalismia. Saatuani jonkinlaisen kuvan siitä mitä kansalaisjournalismi on, en voi kuin ihmetellä, että mitä toimittaja sitten kuvitteli löytävänsä internetistä. Ei internetissä ole kiinnostavia reportaaseja, älykästä dialogia tai pohdiskelua yhteiskunnallisista epäkohdista. Täällä on puhuvia kissoja, dramaattinen preeriakoira ja näsäviisas pöllö. Suurin osa blogeista on suunnattu kavereille tai muuten pienelle ryhmälle, mitä sitten? Jos kaverit ja se pieni ryhmä, joka on kiinnostunut samoista asioista ovat tyytyväisiä, niin hienoa. Ne, joilla on oikeasti jotain sanottavaa kirjoittelevat yleisönosastoille tai pyrkivät saamaan sanomansa julki muuta kautta kuin blogissa. Tilasin nyt kuitenkin Lounas-blogin Blogilistalta, koska se voittaa useimmat listalta löytyvät blogit sisältönsä puolesta.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 15:38
(2) kommenttia - comments
Kommentit
Ajattelin itsekin tarttua tähän keskusteluun, mutten ole vielä hömpänteolta ehtinyt ;-)
Pointtini: kenellä ihmeellä on tavanomaisen työn ohella aikaa tehdä haastattelumatkoja ja vaativaa taustatyötä? Vakavia asioita väännetään ihan tarpeeksi töissä, vapaa-ajalla voi keskittyä siihen, mistä pitää, oli se sitten kissoja tai ruokaa.
Toinen juttu on se, että ehkäpä vakavat yhteiskunnalliset asiat luuraavat huomaamattomissa yksityiskohdissa. Ehkäpä rivien väliin on kirjoitettu kannanottoja. Kaikkea ei tarvitse huutaa, moni kuulee kuiskauksetkin.
Lähettänyt rns | 04.09.07 18:11
Haluaisin itse Lounastavana Toimittajana kommentoida että osuitte molemmat juurikin asian ytimeen.
Blogit jotka ovat tarkoitettu kavereille ja pienelle piirille ovat hieno asia.
Blogit jotka on jonkin yhteisen kiinnostuksen ympärille rakennettu on loistavaa toimintaa johon olen osallistunut itsekin.
Ihmisillä on huonosti aikaa tehdä suurta journalismia koska elämäkin on menossa.
Tiedän nämä kaikki realiteetit. Kuitenkin tosiasia myös on että maailmalla lähes joka puolella on kansalaisjournalisteja jotka ovat pystyneet rakentamaan panostuksillaan toiminnastaan jopa elinkeinon ja niin ollen taistelleet itsensä uuden median kärkeen. Ja ihmisillä on aikaa harrastuksilleen ja television ääressä möllöttämiseen. Miksei siis journalistiseen toimintaan?
Provokaatiollani (siksi en sitä tarkoittanut, mutta pitänee myöntää että sellaiseksi se on muuttunut) pyrin nimenomaan herättämään huomiota siihen. En odota enkä edes halua että kaikki blogit muuttuisivat suuriksi ihmeellisiksi journalistisiksi mediakoneiksi, mutta ihmettelenpähän vain että mikseivät ne edes muodosta sitä poikkeusta suomenkielisessä blogiväessä.
Lähettänyt henrik | 06.09.07 10:14