« elokuu 2007 | Memoria volatilis | lokakuu 2007 »
syyskuu 30, 2007
Rautatieseminaarista
Tässä pari kuvaa Rautatieseminaarista. Ensimmäisessä Ritva Sorvali onnittelee minua palkintojenjaossa, toisessa olen minä ja osa voittajista. Kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan.
Kaikkiaan 10 kirjoittajaa palkittiin. Muut voittajat olivat: Anne Birshin, Marja-Riitta Hautakangas, Rauli Heinilä, Ritva Karjalainen, Raili Koivunen, Anne Mölsä, Helena Pöyry, Liisa Rentola ja Anna-Katriina Roikola. Yllättävää, että minä olin ainut mies, joka palkittiin, vaikka kilpailuun osallistui melkein yhtä paljon miehiä ja naisia.
Palkintojenjaon lisäksi seminaarissa esiteltiin rautatieaiheisia romaaneja, rautatieaiheista musiikkia ja Kouvolan rautatieläisten soittokunnan historiaa valokuvien avulla sekä esitettiin Juhani Ahon Rautatie-romaanista tehty elokuva. Jotenkin odotin etukäteen, että musiikkiosuudessa olisi ollut amerikkalaista bluesia, mutta esitelmä keskittyi suomenkieliseen rautatiemusiikkiin. En tiedä, mistä olen saanut päähäni, että nimenomaan bluesissa olisi rautatieaiheita. Junapummit ja rautatiet vain ovat jotenkin niin iso osa Americanaa.
Rupesin miettimään tuntemiani ulkomaisia rautatieaiheisia lauluja. Vaikka Huomenta Suomi kertookin rekkakuskista, alkuperäinen City of New Orleans kertoo Chicagon, Illinoisin ja New Orleansin kautta kulkevasta Amtrakin junalinjasta. Sitten on tietenkin Doobie Brothersin Long Train Runnin'. Creedence Clearwater Revivalilla ja John Fogertyllä junalauluja riittää: Cross-tie walker, Graveyard train, Big Train (From Memphis) ja Southern Streamline. Soul Asylumin kappaleessa Runaway train on tietenkin myös junasymboliikkaa (monikohan noista videolla etsintäkuulutetuista on löydetty?). Niin ja onhan KLF:llä biisi Last train to transcentral.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:43
(3) kommenttia - comments
NaNoWriMo
Marraskuu on NaNoWriMo-kuukausi eli kansallinen kirjankirjoittamiskuukausi. Idea on kirjoittaa vähintään 50000 sanaa pitkä kirja tai saman pituinen kirjan aloitus marraskuun aikana. Olen kuullut NaNoWriMosta aikaisemminkin, mutta vasta nyt tutkin mistä oikein on kyse. Jotenkin minulla oli aikaisemmin sellainen mielikuva, että kyseessä on kirja, jota kirjoitetaan yhdessä. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä, paljonko 50000 sanaa oikein on, testasin asiaa Lorem Ipsum -generaattorilla. 1000 sanaa on noin kaksi sivua (12 pt fontti, ykkösen riviväli), joten 50000 sanasta tulee n. 100 sivua. Marraskuussa on 30 päivää eli pitäisi kirjoittaa n. 1670 sanaa tai 3,5 sivua päivässä. Melko paljon päivätöiden päälle. Harkitsen vielä osallistunko, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjaa saa kyllä suunnitella vaikka kuinka pitkälle ennen marraskuuta, mutta sanaakaan itse kirjasta ei saa laittaa paperille. Blogilistalta löytyi jo yksi NaNoWriMo-aiheinen blogi, nimeltään Parempi marraskuu.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:17
(0) kommenttia - comments
Haiku kissalle parvekkeella
Syksyn tuulahdus
Kuolleet kukat ruukussa
Minä söin ne
Lähettänyt – Sent by Jussi | 14:40
(0) kommenttia - comments
syyskuu 29, 2007
Junailijan pilli ilimoo jo viilsi, raatakylkikukko kiskoilla kiilsi
Kävimme tänään Kouvolan viidennessä rautatieaiheisessa seminaarissa, jossa jaettiin Kouvolan kansalaisopiston ja Innorail Instituutin järjestämän valtakunnallisen rautatieaiheisen kirjoituskilpailun palkinnot. Minun novellini sai pääpalkinnon. Voittonovellini julkaistaan kirjoituskilpailuun lähetetyistä tarinoista koostettavassa antologiassa ensi tammikuussa. Lisää seminaarista ja palkintojenjaosta huomenna.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:44
(0) kommenttia - comments
STk:n kirjoittajaseminaari 20.10.
Suomen Tieteiskirjoittajat ry järjestää Tuunaa taruhahmosi! -kirjoittajaseminaarin hahmonrakennuksesta
lauantaina 20. 10. Tampereella. Seminaarissa on kuulemma vielä tilaa. Osallistumismaksu on STk:n jäsenille 10 euroa ja 20 euroa ei-jäsenille. Lisätietoja löytyy Netticolosseumilta.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 07:45
(0) kommenttia - comments
syyskuu 28, 2007
The Moon Is a Harsh Mistress
Kuu on kuumempi kuin koskaan. Japani lähetti juuri SELENE-luotaimen ja kuuluotaimen lähettämistä suunnittelevat myös ainakin Yhdysvallat, Intia, Venäjä, Saksa ja Iso-Britannia. Miehitettyjä kuulentoja suunnittelevat Yhdysvallat (Constellation), Kiina (CLEP), Venäjä ja Japani. Intia pohtii, aloittaako oma ohjelma miehitetyille kuulennoille vai liittyäkö johonkin olemassa olevaan hankkeeseen. Euroopan avaruusjärjestö ESA miettii, mennäkö suoraan Marsiin vai käydäkö piipahtamassa myös kuussa (Aurora). Vielä ei ole tietoa, lähettääkö Ruotsi kuuhun hirven vai jatkaako se lentoja avaruuskarhuilla. Kuun suunnalla on kuitenkin odotettavissa liikennettä lähivuosina.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 07:15
(0) kommenttia - comments
Frickin' sharks with frickin' laser beams attached to their frickin' heads
Minulla oli eilen hetken aikaa HP:n läppäri. Ensimmäisen kerran käynnistettäessä läppäri alkoi asentaa itseensä Windows Vistaa. Kesken Vistan asennuksen kone heitti BSOD:n, sanoi "Internal power failure" ja boottasi itsensä. Kone oli kiinni verkkovirrassa, joten akun loppumisesta ei ollut kyse. Asennus meni tietysti totaalisesti käteen. Sen sijaan että olisi jatkanut asennusta kone päätti yrittää ladata hajonneen Windows Vistan. Ei se tietenkään onnistunut ja Windows käski käynnistää asennuksen uudestaan. Hienoa.
Miten ihmeessä käynnistän asennuksen uudestaan kun nykyään koneiden mukana ei tule asennuslevyä? Kovalevyllä on asennustiedosto, joka näköjään tuhotaan heti kun asennus on valmis. Tai siis tässä tapauksessa se tuhottiin heti kun asennus hajosi. Recovery CD? Sen luomista varten pitäisi saada kone käyntiin ainakin kerran, mutta kun se Vista on päreinä niin konetta ei ole saatu kertaakaan kunnolla käyntiin.
Alun perin ajattelin ostaa Acerin, mutta minulle kerrottiin että kannattaa ostaa ennemmin HP, koska Acerit ovat heikkolaatuisia. Ilmeisesti Acer olisi sitten hajonnut jo virtanapin painamiseen. Tällä hetkellä Acer+Linux vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. HP:n läppäri menee tänään takaisin myyjälle, katsotaan mitä he sanovat. Kovalevy on luultavasti hajalla tai hajoaisi jos koneen saisi käyntiin, koska kone tilttasi kesken asennuksen. Pöytäkoneestani hajosi aikanaan kovalevy koska Windows XP tilttasi kesken asennuksen enkä usko että Vistan sekoilu on kovalevylle paljoa terveellisempää.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 06:37
(2) kommenttia - comments
syyskuu 26, 2007
Tienaa miljoonia lähettämällä mönkijä kuuhun
Google ja X PRIZE Foundation tarjoavat $20 miljoonaa sille, joka lähettää kuuhun mönkijän. Mönkijän pitää kulkea vähintään 500 metriä ja lähettää kuvaa takaisin maahan. Aikaa on kuutisen vuotta ja luvassa on muutaman miljoonan bonuksia, joten propellihattu päähän ja rakettia väsäämään takapihalle. Kuumönkijän nyt väsää kuka tahansa teekkari, mutta sen lennättäminen kuuhun onkin jo hieman kovempi haaste.
Lisätietoja kilpailusta: www.googlelunarxprize.org
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:22
(0) kommenttia - comments
Roomalainen kylpylä myynnissä
Mikset sijoittaisi historialliseen arvokiinteistöön? Jos taskun pohjalta löytyy £300000 (n. 437000 euroa) tai pankinjohtaja on hyvä tuttu, niin Itä-Sussexissa olisi myynnissä roomalainen kylpylä. N. vuonna 90 jKr. rakennettu kylpylä on ymmärrettävästi hieman huonossa kunnossa, mutta tee-se-itse -miehen unelma.
The Sunday Times: Grab your toga: Roman bath for sale at £300,000
Country life: Roman Bath House for sale
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:03
(0) kommenttia - comments
syyskuu 24, 2007
Kadonnut siirtokunta
Amatööriarkeologit yrittävät selvittää, mitä tapahtui kadonneelle siirtokunnalle. 117 englantilaista siirtolaista katosi 1500-luvun lopulla Pohjois-Virginiaan perustetusta siirtokunnasta. Kun siirtokunnalle oltiin vuonna 1590 tuomassa täydennystä, ketään siirtokuntalaisista ei löydetty. Heidän on arveltu muuttaneen sisämaahan tai joutuneen intiaanien tappamiksi, mutta varmuutta asiasta ei ole saatu.
MSNBC: Amateurs pick up search for 'Lost Colony'
The Lost Colony Center for Science and Research
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:21
(0) kommenttia - comments
Avaruuskarhu
Ruotsi oli ensimmäinen Pohjoismaa, joka lähetti astronautin avaruuteen. Seuraavaksi ruotsalaiset aikovat lähettää avaruuteen karhun.
SVT: Svenska björndjur ska upp i rymden
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:17
(0) kommenttia - comments
Ilmastonmuutos uhkaa historiaa
Mikäli merenpinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena, useat Yhdysvaltojen historiallisesti tärkeät paikat jäävät veden alle. Jos merenpinta nousee metrin, veden alle jäävät ainakin Jamestownissa oleva ensimmäisten siirtolaisten asuinpaikka ja John F. Kennedy Space Centerin laukaisualustat. Skotlannissa nouseva vesi uhkaa jopa 10000:a historiallista kohdettta.
Associated Press: Rising Seas Likely to Flood U.S. History
The Sunday Herald: 10,000 historic sites at risk from climate change
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:02
(0) kommenttia - comments
syyskuu 23, 2007
Haiku maaseudun tyhjenemisestä
Kivinen pelto
Traktorin rengas puhki
Syksyllä stadiin
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:49
(2) kommenttia - comments
Tarinamaanantai 27: Retki
Tarinamaanantain aiheena tällä kertaa retki ja kuva-aiheena sieni.
Metsästysretki
Oli metsästysretken neljäs päivä ja arvelimme, että meillä olisi vodkaa vielä pariksi päiväksi. Petja harmitteli, ettemme olleet varustautuneet paremmin. Hän olisi hyvin voinut vaeltaa metsissä parikin viikkoa, koska kotona odotti äkäinen vaimo.
- Hanki sinäkin Dima itsellesi vaimo, Petja sanoi minulle useasti. – Sitten sinulla ei ole enää kiirettä kaupunkiin. Vain naimisissa oleva mies osaa arvostaa metsän hiljaisuutta.
Minä taas aloin jo saada tarpeekseni korvessa hortoilusta ja Petjan höpinöistä. Olin lähtenyt mukaan vain päästäkseni testaamaan uutta kivääriäni. Kivääri toimikin hyvin, mutta pidin sitä enimmäkseen lataamattomana olallani, sillä minusta tuntui, että saattaisin hermostuksissani ampua Petjan jos hän ei olisi hiljaa. Ihmettelin kuinka paljon Petjan vaimo hänelle oikein kotona paasasi, jos kerran Petjan jatkuva jaarittelu oli hänen käsityksensä rauhasta ja hiljaisuudesta.
Vaiensin Petjan usein käden heilautuksella, nykäisin kiväärin olaltani ja olin niin kuin olisin havainnut saalista vähän matkan päässä. Olemattoman jahtaaminen tuntui typerältä, mutta ainakin Petja piti hetken aikaa päänsä kiinni pelätessään säikäyttävänsä saaliin tiehensä. Saaliimme oli tietenkin vähäinen, tänäänkin olimme saaneet vain yhden Petjan ampuman jäniksen. Petja oli kuitenkin löytänyt hyvän sieniapajan ja kerännyt ison tattisaaliin.
Päätimme jäädä yöksi joen rantaan. Hain polttopuita sillä aikaa kun Petja nylki jäniksen. Kun sain kosteat puut syttymään, Petja ryhtyi valmistamaan jänispataa, johon pilkkoi mukaan kasan tatteja. Minä ryhdyin pystyttämään telttaa. Kun teltta oli pystyssä istahdin nuotion ääreen ja korkkasin vodkapullon. Yleensä miehet ryhtyvät puheliaiksi saatuaan vodkaa, mutta Petja vajosi humalassa synkkään hiljaisuuteen. Annoinkin hänen juoda pullosta suurempia hörppäyksiä, jotta hän hiljenisi.
Kun siinä odottelimme jänispadan valmistumista kuului metsiköstä yhtäkkiä rytinää. Petja nappasi kiväärinsä.
- Se saattaa olla karhu, hän sanoi. – Se on varmaan haistanut jänispadan. Muista ampua sitä sydämeen, muuten se raatelee meidät. Haavoittuminen tekee siitä vain entistä äkäisemmän.
Minäkin otin kiväärini, mutta tunsin itseni idiootiksi tähdätessäni hämärtyvään metsään lataamattomalla aseella. Petja olisi varmasti ihmetellyt, jos olisin karhun uhatessa ryhtynyt kaivamaan luoteja taskustani ja lähestyvästä rytinästä päätellen lataamiseen ei edes olisi aikaa.
Onnekseni metsiköstä ei tullutkaan karhua vaan mies. Miehellä oli pitkä likainen tukka ja hoitamaton parta. Päällään hänellä oli kulunut maihinnousutakki, maastopuku ja kuraiset vaelluskengät. Selässä oli parhaat päivänsä nähnyt armeijan reppu, juuri sitä tyyppiä, joka hiertää epämukavasti kantoi sitä miten vain. Minä tiedän, koska kannoin sitä itse kaksi vuotta. Mies vilkuili meitä epäluuloisesti ja sitten hän tuijotti ahnaasti kattilassa hautuvaa jänispataa.
Vilkaisin Petjaa ja laskin aseeni.
- Maistuisiko jänispata? kysäisin. – Siitä riittää varmaan kolmellekin.
- En ole syönyt lämmintä ruokaa moneen päivään, mies sanoi.
- Istu alas, sen pitää hautua vielä hetki.
Mies istuutui nuotion ääreen ja Petjakin laski aseensa. Ojensin miehelle vodkapullon, vaikka Petja mulkaisikin minua äkäisesti. Mies hörppäsi lopun vodkan yhdella huikalla ja Petjan ilme synkkeni.
- Mikäs on miehen nimi? Petja kysäisi.
- Sergei Petrov, mies vastasi. – Olen...olin fysiikan professori Moskovan yliopistossa.
- Mitä professori täällä metsässä tekee? Et taida olla metsästämässä, kun ei ole asettakaan. Etsitkö sieniä vai patikoitko muuten vain? Onhan tällä hienot maisemat, sitä ei voi kiistää.
Sergei mietti hetken.
- Olen etsimässä jotain, mutta en sieniä, Sergei vastasi. - Ette ole sattuneet näkemään kaupunkia näillä main?
- Olet siis eksynyt, totesin. – Tšeljabinsk on päivän kävelymatkan päässä. Sieltä löydät kyydin takaisin Moskovaan.
- Kyllä minä tiedän, missä Tšeljabinsk on, Sergei vastasi. – Tarkoitan...oletteko nähneet näillä main kaupunkia, jota ei löydy kartoista? Kaupunkia, jonka olemassa olosta kukaan ei tiedä?
Vilkaisimme Petjan kanssa toisiamme. Sergei taisi sittenkin olla sekaisin.
- En minä ole hullu, Sergei sanoi. – Etsin kotikaupunkiani, josta lähdin Moskovaan opiskelemaan.
- Etkö tiedä missä kotikaupunkisi on? Petja ihmetteli. – Tiedätkö edes sen nimen?
- Kaupungin nimi oli Naukograd-23.
- En ole ikinä kuullut moisesta kaupungista, sanoin.
- En minäkään, Petja totesi.
- Ei kukaan muukaan, sen takia sitä onkin vaikea löytää, Sergei sanoi ja virnisti. – Kerron koko jutun, kunhan saan syödyksi. Jänispata tuoksuu valmiilta.
Söimme jänispataa hiljaisuuden vallitessa. Sergei ahmi kaksi lautasellista niin kuin olisi ollut nälässä pitkän aikaa. Syötyään hän pyyhki partansa hihansuuhun ja otti reppunsa esille. Hän kaiveli reppuaan ja veti sieltä vodkapullon, jonka heitti Petjalle. Petjan ilme kirkastui.
- Russki Standart Platinum, Petja ihasteli. – Taitaa yliopistolla olla hyvät palkat kun on varaa ottaa tällaista metsäretkelle. Me olemme juoneet viime päivät vain Russkajaa.
- Se on viimeinen pulloni, Sergei sanoi. - Kiitokseksi jänispadasta. Pullo on läksiäislahja Ivanovskin teknisen koulun opettajakunnalta. Opetin siellä jonkin aikaa fysiikkaa.
Sergei alkoi kertomaan tarinaansa saatuaan vatsansa täyteen.
- Kuten jo sanoin, olen kotoisin Naukograd-23:sta. En tiedä, missä se sijaitsee, koska se oli salainen kaupunki, jossa tehtiin ydinasetutkimusta. Kaupunkia ei oltu merkitty mihinkään karttoihin ja armeija oli eristänyt koko kaupungin. Sinne ei päässyt sisään eikä sieltä päässyt ulos ilman lupaa. Yritin monta kertaa kavereideni kanssa livahtaa kaupungista tutkimaan lähiseutua, mutta jäimme aina kiinni ja saimme selkäämme. Isäni oli tutkijana Naukograd-23:n ydinaselaitoksella ja hän pelkäsi uransa puolesta, joten kotona ei säästelty raippaa.
- Miten sinä sitten pääsit sieltä Moskovaan? kysyin.
- Perin isäni lahjat ja pärjäsin hyvin matematiikassa ja fysiikassa. Olin koko koulun paras oppilas. Eräänä aamuna musta Volga saapui kotimme pihalle ja siitä nousi kaksi tummiin pukuihin pukeutunutta miestä. Ilmiselvästi KGB:stä. Isäni kalpeni ja sanoi minulle, että nyt joutuisimme kaikki gulagille temppujeni vuoksi. Miehet sanoivat kuitenkin, että kykyni oli havaittu puolueessa ja minut haluttiin lähettää opiskelemaan Moskovan yliopistoon. Isälläni ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan.
- Sittenhän sinun pitäisi tietää, miten pääset takaisin kotikaupunkiisi, Petja sanoi. – Kuljet vain takaperin reittiä, jota pitkin matkasit Moskovaan!
- Asiat ei ole niin helppoja. Lähtöpäivänä hyvästelin perheeni ja istuin Volgan takapenkille. Kun talomme jäi mutkan taakse, toinen minua kuljettaneista miehistä ojensi minulle taskumatin ja kehotti ottamaan matkaryypyn. Totta kai minä join. Hetken päästä minua alkoi pyörryttämään ja sitten menetin tajuntani. Heräsin junan makuuvaunussa matkalla Moskovaan.
- Kai sinä nyt tiedät kuinka kauan olit tajuttomana? minä kysyin. – Siitähän sinä tiedät, kuinka kaukana kotikaupunkisi on Moskovasta.
- Tiedän, että olin ollut tajuttomana kolme päivää. Mitä se minua hyödyttää? Kuljetettiinko minua autolla, junalla vai lentokoneella? Kolmessa päivässä lentää maailman ympäri. Sain kirjeitä kotoa, mutta niissä ei ollut lähetysosoitetta tai postileimaa. Äitini kertoi, kuinka kaipasi minua. Isäni kannusti minua opiskeluissani. Pikkusiskoni Masha kertoili tapaamastaan Koljasta ja lopulta sain hänen hääkuvansa, josta sensori oli leikannut pois univormuun pukeutuneen sulhasen kasvot ja joukko-osastotunnukset. Vuoden päästä sain kuvan siskonpojastani. Omat kirjeeni jätin kerran kuukaudessa tummapukuiselle KGB:n miehelle, joka toimitti ne perille.
Serhei huokaisi ja joi kulauksen vodkaa.
- Sitten Gorba hajoitti Neuvostoliiton, kirjeet lakkasivat saapumasta enkä nähnyt enää tummapukuista KGB:n miestä. Siitä lähtien olen yrittänyt etsiä kotikaupunkiani, tuloksetta. Armeija ja viranomaiset eivät kerro mitään.
- Eihän kokonainen kaupunki voi noin vain hävitä, minä väitin.
- Miksei voisi? Petja kysyi. – Serkkuni on töissä rautateillä ja hän etsii työkseen kadonneita junia. Rjazanissa katosi kokonainen maantiesilta yön aikana. Kyllä näin suuressa maassa voi yhden kaupungin hukata ilman että kukaan huomaa mitään.
- Mistä edes tiedät, mistä etsiä? minä jatkoin.
- Muistan, miltä kaupungin lähellä olleet vuoret näyttivät kun aurinko laski niiden taakse. Sen vuoksi kuljen täällä vuorien luona. Kun näen tutut vuoret, tiedän olevani lähellä. Olen käyttänyt säästöni jo aikaa sitten eikä minulla ole enää työpaikkaa Moskovassa. Aina kun rahat loppuvat, pestaudun joksikin aikaa opettajaksi johonkin pikkukaupunkiin.
- Mistä tiedät kotikaupunkisi olevan täällä Uralilla?
- En tiedäkään. Tämä on kolmas vuosi Uralilla, sitä ennen kuljin Kaukasuksella ja Altain vuorilla. Seuraavaksi menen Verhojanskinvuorille. Etsin, kunnes löydän jälleen kotini.
Joimme vodkapullon loppuun ja kävimme nukkumaan. Sergei käpertyi maihinnousutakkinsa sisään ja asetteli reppunsa tyynyksi. Minä menin Petjan kanssa telttaan ja pian Petja kuorsasi äänekkäästi. Vodkan ansiosta sain itsekin nukuttua vierestä kuuluvasta mörinästä huolimatta. Kun aamulla viimein heräsin ja kömmin ulos teltasta, Sergei oli jo lähtenyt. Taivas oli mennyt pilveen ja tihkusade ropisi joenpintaan. Latasin kiväärini ennen kuin Petja heräsi ja lämmitin jänispadan tähteet aamiaiseksi.
Petja hieroi ohimoitaan nuotion äärellä ja minäkin tunsin itseni alakuloisen krapulaiseksi.
- Luuletko, että Sergei löytää etsimänsä ja pääsee palaamaan kotiin? aprikoin. – Hänellähän ei ole muuta kuin haalistunut muisto, jonka mukaan suunnistaa.
- Voiko kukaan meistä koskaan palata kotiin sieltä kerran lähdettyään? Petja murahti. – Entä onko meillä muillakaan muuta kuin haalistunut muisto paikasta, jota kerran kutsuimme kodiksi? Lakkaa höpisemästä ja heitä minulle vodkapullo, että saan pääni taas kuntoon.
Tämä tarina on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssillä. Lisenssi koskee vain tekstiä, ei muuta sivulla olevaa materiaalia.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 18:58
(1) kommenttia - comments
syyskuu 22, 2007
Euroopan viimeinen noitavaino
Euroopan viimeinen noitaoikeudenkäynti käytiin 1782 Glarusissa Sveitsissä. Tuolloin Anna Göldi niminen palvelijatar tuomittiin noituudesta ja hänet mestattiin. Todellisuudessa taustalla saattoi olla Annan suhde Jakob Tschudiin, paikalliseen mahtimieheen, joka pelkäsi uransa tuhoutuvan jos tieto suhteesta pääsisi julkisuuteen.
BBC News: Europe's last witch-hunt
Lähettänyt – Sent by Jussi | 20:46
(0) kommenttia - comments
syyskuu 21, 2007
Hymiö täytti 25 vuotta
OMG, hymiö täytti 25 vuotta 19.9. Hymiötä käytti tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1982 yhdysvaltalainen professori Scott Fahlman kirjoittamassaan sähköpostissa. Onnea vaan :-)
Tekniikka ja talous: 25 vuotta hymiöitä
Times online: Is the emoticon something to be celebrated?
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:54
(0) kommenttia - comments
Avaruus 2007 Suomen Ilmailumuseossa
Suomen Ilmailumuseossa on Avaruus 2007 -näyttely 10.11.2007-28.2.2008. Näyttelyssä on esillä katsaus avaruuslentojen ensimmäiseen puoleen vuosisataan ja kurkistus lähitulevaisuuteen. Lauantaina 10.11. paikalla on Christer Fuglesang, ainoa avaruudessa käynyt pohjoismaalainen.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:47
(0) kommenttia - comments
Ruokailutapojen historiaa
YLE Teema esittää tiistaisin 25.9. alkaen 5 osaisen dokumenttisarjan nimeltä Ruokapöydän ilot. Sarjassa tarkastellaan eurooppalaisten ruokailutapojen ja makunautintojen kulttuurihistoriaa Rooman vallan ajalta aina 1800-luvulle.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:17
(0) kommenttia - comments
syyskuu 20, 2007
Maailman viilein työpaikkailmoitus
NASA etsii uusia astronautteja. Jos minulla olisi Yhdysvaltain passi, lähettäisin hakemuksen heti. Tosin ilmoituksessa varoitellaan, että työhön liittyy myös matkustamista:
The open positions require extensive travel on Earth and in space. Possible destinations may include, but are not limited to, Texas, Florida, California, Russia, Kazakhstan, the International Space Station and the moon.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:35
(0) kommenttia - comments
syyskuu 19, 2007
Tanskassa pidätettiin kansallisaarteen varkaudesta epäiltyjä
Tanskassa on pidätetty neljä ihmistä epäiltynä Guldhornene-sarvien varastamisesta. Kultaiset sarvet ovat kopioita 400-luvulla peräisin olleista alkuperäisistä sarvista, jotka velkaantunut kultaseppä varasti 1802 ja teki niistä kolikoita ja koruja. Nyt varastetut kopiot ovat peräisin 1850-luvulta ja Tanskan kansallismuseolla on sarvista vielä 1979 valmistetut jäljennökset.
YLE: Tanskassa pidätettiin kansallisaarteen varkaudesta epäiltyjä
International Herald Tribune: Golden copies of stolen Danish national treasure snatched from exhibition
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:58
(0) kommenttia - comments
Kissakuvahaaste 36
Aiheena "Ei kiinnosta!"
Kiinnostaa sun touhut niin paljon että makaan selälläni leikkien kuollutta kunnes menet muualle.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:19
(2) kommenttia - comments
syyskuu 18, 2007
Avaruusnatseja! Osa II
Rautataivaan lisäksi myös Ilkka Remes työstää tarinaa avaruusnatseista. Ainakin työn alla olevan Pahan perimä -kirjan kannessa suomalainen astronautti poseeraa kuun pinnalla hakaristilipun vieressä.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 13:58
(0) kommenttia - comments
syyskuu 12, 2007
Jääkausi ei suoranaisesti hävittänyt neandertalin ihmislajia
Viimeisen jääkauden kylmimmät jaksot ja niiden takia heikentyneet elämisen edellytykset eivät hävittäneet viimeisiä neandertalin ihmisiä Euroopasta ja koko maapallolta, päättelee kansainvälinen tutkijaryhmä. He vertasivat neandertalin ihmisten viimeisten tunnettujen asuinpaikkojen ajoituksia jääkauden vaiheisiin uudella menetelmällä. Asuinpaikat ovat aivan Euroopan eteläkulmassa, Gibraltarilla, Atlantin äärellä.Lue koko juttu YLE:n sivuilta
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:50
(0) kommenttia - comments
Museovirasto huolissaan rahoituksen vähyydestä
Museovirasto on huolissaan ylläpitämiensä rakennusten kunnosta. Esimerkiksi keskiaikaisten linnojen tilanne alkaa olla jo kriittiinen. Rakennushistorian osasto ei pysty huolehtimaan sille kuuluvien historiallisesti tärkeiden rakennusten ylläpidosta rahoituksen puutteen vuoksi. Museovirastolle myönnetty vuosittainen summa on pysynyt samana monta vuotta eikä sitä aiota korottaa tulevassakaan budjetissa.
YLE: Museovirasto huolissaan omistustensa huonosta kunnosta
www.rakennusperinto.fi
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:33
(0) kommenttia - comments
syyskuu 11, 2007
Uuskieli kunniaan
EU on lähdössä rohkeasti George Orwellin viitoittamalle tielle ja aikoo kieltää internet-haut väärillä sanoilla. Kielletylle sanalistalle lisätään mm. pommi, tapa, kansanmurha ja terrorismi. Tällä toimenpiteellä aiotaan vähentää terrorismin uhkaa, mutta samalla blokataan ehkä ihan laillisiakin hakuja. Näin äkkiseltään tulee mieleen uutiset, joissa kyseiset sanat esiintyvät, mutta ihan kiva jos ei tarvitse enää lukea ikäviä uutisia (esim. Ruandassa oli kansanmurha, Irakissa räjähti pommi). Seuraava askel on varmaan poistaa väärät sanat sanakirjoista ja perustaa EU:n ajatuspoliisi, joka valvoo etteivät kansalaiset ajattele tai puhu vääriä asioita.
Edit
Jyrkikin otti jo asiaan kantaa. Onneksi edes yksi poliitikko oikeasti tajuaa jotain tietokoneista ja internetistä.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 16:18
(1) kommenttia - comments
syyskuu 10, 2007
Viikinkilaiva löytyi pubin parkkipaikan alta
Nottinghamin yliopiston professori Stephen Harding uskoo löytäneensä 1000 vuotta vanhan viikinkilaivan Railway Inn -nimisen pubin parkkipaikan alta. Tutkakuvassa näkyy 2-3 metrin syvyydessä oleva laivan muotoinen esine, joka on n. 9 metriä ja n. 1,5 metriä leveä. Kyseisen kokoisessa laivassa oli yleensä 6 airoparia ja n. 12 hengen miehistö. Harding yrittää nyt löytää rahoitusta oikeita kaivauksia varten. Laiva löydettiin itse asiassa jo 1938 kun pubia rakennettiin, mutta työnjohtaja käski työntekijöiden haudata laivan takaisin maan alle ja jatkaa rakennustöitä. Arkeologiset kaivaukset kun olisivat hidastaneet rakentamista. Siitä ei ole tietoa, miten laiva päätyi aikanaan saven sisään. Ehkä paikalla oli jo viikinkiaikana pubi ja ihan vain yhdelle lähtenyt miehistö huomasi sulkemisaikaan pysäköineensä laivansa kovan maan sijaan upottavalle savelle?
BBC News: Viking ship 'buried beneath pub'
Telegraph: UK's first Viking ship found under pub car park
Times Online: Builder found Vikings washed up at pub
The Independent: Radar scans reveal Viking boat beneath pub car park
Lähettänyt – Sent by Jussi | 19:14
(0) kommenttia - comments
syyskuu 09, 2007
End of an era
Eräs aikakausi päättyi tänään. Hyllyillä pölyä keränneet disketit ja VHS-kasetit laitettiin roskiin. Pleikkarisukupolvi voi tarkistaa Wikipediasta mitä disketit ja VHS-kasetit oikein ovat. Disketeillä ei ollut oikein mitään säilyttämisen arvoista. Vanhoja koulutehtäviä ja ikivanhoja ohjelmia, joilla ei tee enää mitään. Muutama skannattu valokuva niiltä löytyi, ne otettiin talteen. VHS:illä oli televisiosta nauhoitettuja elokuvia, jotka on joko ostettu DVD:nä tai jotka ovat tulleet uusintoina niin monta kertaa, ettei niitä jaksa enää katsoa. Oli siellä jotain kalliilla hinnalla ostettuja alkuperäisiä elokuviakin, mutta ei niistä olisi kukaan mitään maksanut. Nimemme on Dingo -kasetti vuodelta 1984 sentään säilytettiin. Sillä on ehkä joskus jopa keräilyarvoa.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 19:02
(0) kommenttia - comments
syyskuu 08, 2007
Tarinamaanantai 26: Katu
Tarinamaanantain aiheena tällä kertaa katu.
Tukholman kapein katu
Maaliskuinen aamu oli hyisen kylmä. Mårten Trotzigin apulainen Johan puhalteli paleleviin käsiinsä seisoessaan Järntorgetilla kuulemassa viimeisiä ohjeita. Mårten selosti tarkkaan, mihin hintaan Johanin oli myytävä kuparia ja paljonko hän saisi enintään maksaa kuparin toimittajille. Johanin toistettua ohjeet oikein, Mårten hätisteli hänet töihin. Mårten heitti satulalaukut hevosensa selkään, nousi satulaan ja ratsasti ulos Tukholmasta.
Mårten oli Tukholman rikkaimpia porvareita, joten hänen olisi voinut olettaa matkustavan komeammin. Normaalisti hän olisikin matkannut reessä lämpimien turkisten alla, mukanaan seurue palvelijoita ja asemiehiä. Hän ei kuitenkaan halunnut vetää liikaa huomiota puoleensa. Mitä harvempi tietäisi satulalaukuissa olevasta kullasta, sen parempi. Kilpailijoillekaan ei kannattanut antaa vihiä Mårtenin suunnittelemasta kuparikaupasta, etteivät he yrittäisi ehtiä apajalle ensin.
Mårtenilla oli vyöllään pistooli ja miekka, jotka toivat hänelle turvan tunnetta. Miekkaa hän ei juurikaan osannut käyttää, hän oli hankkinut sen vain koska muutkin rikkaat miehet kantoivat miekkaa vyöllään. Pistoolia hän sen sijaan osasi käyttää. Se ei ollut herrasmiehen ase, mutta pistoolinpiippuun tuijottaminen sai yleensä miehen miettimään tarkemmin sanojaan ja tekojaan.
Mårten ratsasti länteen kohti Kopparbergiä. Matka veisi monta päivää, mutta Mårten ei välittänyt. Hän oli hyvällä tuulella. Ajatus häntä odottavasta suuresta kuparierästä sai hänet hymyilemään. Tämä kauppa tekisi hänestä entistäkin rikkaamman, ehkä jopa Tukholman rikkaimman porvarin. Vuosia sitten saapuessaan Wittenbergistä tänne takapajuiseen Ruotsiin hän olisi tuskin edes osannut aavistaa, kuinka rikkaaksi hän vielä tulisi. Mårten omisti jo kolme taloa Trappegrendenillä.
Trappegrenden oli kapea, taisipa olla jopa Tukholman kapein katu. Se oli kuitenkin lähellä Järntorgetia, rauta- ja kuparikaupan keskusta eikä Mårten halunnut muuttaa sieltä muualle, vaikka hänellä olisikin pian varaa rakennuttaa itselleen kartano Tukholman liepeille. Mårten oli sen sijaan päättänyt jättää itsestään pysyvän muiston jälkipolville lahjoittamalla Tukholman saksalaiseen kirkkoon uuden alttaritaulun. Ihmiset katselisivat alttaritaulua kymmeniä elleivät jopa satoja vuosia myöhemmin ja sanoisivat ”tuon lahjoitti Mårten Trotzig”.
Jos Mårten olisi katsellut ympärilleen kunniasta ja kuuluisuudesta haaveilemisen sijaan, hän olisi saattanut huomata ryövärit aikaisemmin ja päästä heitä karkuun. Nyt hän huomasi heidät vasta kun he säntäsivät metsästä katkaisemaan hänen tiensä. Ryöväreillä oli resuiset vaatteet eikä heidän aseistuksessaan ollut kehumista. Isonenäisellä oli pelkkä puunuija ja parrakkaalla oli kädessään ruosteinen kirves. Kaljulla ryövärillä oli sentään jalkajousi, mutta vain yksi vääntynyt nuoli.
Mies, joka osaisi käyttää miekkaa ja jolla oli vielä pistooli vyöllään saisi kukistettua ryövärit helposti eivätkä he normaalisti kävisi näin vaarallisen saaliin kimppuun. Kevätalven mukana saapunut nälkä oli kuitenkin saanut heidät epätoivoisiksi ja aseistuksen sijaan ryövärit luottivat lukumääräänsä sekä paloviinan tuomaan voimantunteeseen. Mårten pysäyttti hevosensa ja katseli ryöväreitä epäluuloisesti.
- Mitä te haluatte? Mårten kysyi.
- Eikö se ole selvää? parrakas ryöväri ärähti. – Haluamme kukkarosi ja hevosesi!
Mårten veti pistoolinsa ja tähtäsi sillä parrakasta ryöväriä.
- Häipykää siitä tai ammun, Mårten sanoi.
- Sinulla on yksi kuula ja meitä on kolme, parrakas ryöväri totesi. – Senkun ammut, kaksi meistä syö ja juo tänään kievarissa kolmannen muistoksi sinun rahoillasi.
Mårten tähtäili kutakin ryöväriä vuorollaan osaamatta päättää, mitä tekisi. Isonenäinen ryöväri päätti toimia. Hän säntäsi kohti Mårtenia puunuija koholla ja päästi raivoisan huudon. Mårten laukaisi pistoolinsa. Kuula raapaisi isonenäisen ryövärin päätä ja jatkoi matkaansa upoten lumihankeen. Ryöväri putosi polvilleen huutaen tuskasta ja painoi kädellään päänsä sivua yrittäen lopettaa verenvuodon. Kalju ryöväri laukaisi jalkajousensa, mutta vääntynyt nuoli ei osunut maaliinsa.
Parrakas ryöväri ryntäsi hevosen luokse ja sai Mårtenin vedettyä maahan. Mårten pääsi kuitenkin jaloilleen ja veti miekkansa. Hän huitoi miekallaan kahta ryöväriä saamatta aikaan muuta kuin sen, että ryövärit pysyivät hänestä loitolla. Mårten kirosi itseään siitä, ettei ollut koskaan ottanut oppitunteja miekan käytössä. Mistä tahansa Tukholman kapakasta olisi varmasti löytynyt joku Liivinmaalla tapellut sotilas, joka olisi opettanut häntä miekkailemaan muutaman taalerin hinnalla.
Isonenäinen ryöväri sai verenvuodon lakkaamaan ja nousi pystyyn puunuija kädessään.
- Ammuit korvani irti, ryöväri mutisi vihaisesti. – Tämän saat maksaa.
Isonenäinen ryöväri hiipi Mårtenin huomaamatta hänen taakseen ja iski häntä puunuijalla takaraivoon niin kovaa kuin jaksoi. Mårten kaatui maahan eikä enää noussut. Pistoolinlaukauksesta, ruudinkärystä ja veren hajusta hermostunut hevonen kavahti takajaloilleen ryövärien lähestyessä sitä. He eivät saaneet hevosta taltutettua ja se pääsi heiltä pakoon.
Ryövärit saivat saaliikseen vain Mårtenin kukkaron ja olivat siihen tyytyväisiä, koska eivät tienneet menettäneensä satulalaukuissa olleen kullan. Kun Mårtenin hevonen palasi yksin Tukholmaan, Johan käsitti heti jotain pahaa tapahtuneen. Hän lähti muutaman apurin kanssa etsimään Mårtenia ja he löysivät hänet hengettömänä tien vierestä. Oli jo liian myöhä lähteä ajamaan ryöväreitä takaa ja seuraavan yön lumisade peitti heidän jälkensä.
Tukholmalaisen porvarin Mårten Trotzigin maallinen vaellus päättyi kauppamatkalla ryövärien uhrina 21.3.1617 eikä Tukholman saksalainen kirkko saanut uutta alttaritaulua. Hänen kohtalonsa jäi kuitenkin tukholmalaisten mieleen ja hänen kapeaa asuinkatuaan ryhdyttiin kutsumaan Trotzigin kaduksi. Nimitys jäi käyttöön ja vuonna 1949 hänen asuinkadustaan tuli virallisestikin Mårten Trotzigs Gränd. Se on vieläkin Tukholman kapein katu.
Tämä tarina on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssillä. Lisenssi koskee vain tekstiä, ei muuta sivulla olevaa materiaalia.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:48
(3) kommenttia - comments
syyskuu 07, 2007
Olen Chuck McNorrisGyver
Which Action Hero Are You? | |
 | You are part Chuck Norris. You fight for truth and justice with a custom truck and a never-ending supply of roundhouse kicks to the face! At the peak of your career you had your own cartoon, but what you'll be remembered for is a never ending supply of internet one-liners. |
 | You are part MacGyver. Ingenuity is your game. Don't leave home without your sundry office supplies: rubber bands, paper clips, and the like. Life and death situations are your forte, but you may be getting too old for it. In today's eyes you're an old legend, but your first season mullet will always be remembered. |
| Find Your Character @ BrainFall.com | |
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:25
(0) kommenttia - comments
syyskuu 06, 2007
Talvikuningas
Koska postin setä ei ole vielä tuonut tilaamaani Talvikuningas-levyä, pitää odotellessa tyytyä levyn traileriin.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:10
(0) kommenttia - comments
syyskuu 05, 2007
AskVille
Amazon on avannut uuden AskVille-nimisen palvelun, johon voi lähettää kysymyksiä ties mistä aiheesta. Jos hyvin käy, joku palveluun rekisteröitynyt osaa vastata kysymykseen. Esimerkiksi historialle on oma kysymyspalsta.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 18:59
(1) kommenttia - comments
Puolalaiskirjan juoni osoittautui todelliseksi murhaksi
Puolalaisen kirjailijan Krystian Balan Amok-kirjassa taide jäljittelee elämää tai päinvastoin.
YLE: Puolalaiskirjan juoni osoittautui todelliseksi murhaksi
IS: Puolalaiskirjailija 25 vuodeksi linnaan murhasta, jonka hän kuvaili kirjassaan
The Independent: Guilty of murder, the author who based novel on his crime
BBC News: Polish author jailed for murder
Lähettänyt – Sent by Jussi | 14:15
(0) kommenttia - comments
Väärin luettua
Minulla lienee jonkinlainen lukihäiriö, koska jos luen jonkin tekstin nopeasti, jotkin sanat saattavat muuttua toisiksi ja sitten pitää lukea teksti uudelleen, että mitä siinä oikein sanottiin.
Väärin luettu (Lauri Tähkä, IS tänään):
- Tietysti tällä alalla on alkoholismipakko.
Näin siinä oikeasti luki:
- Tietysti tällä alalla on alkoholismipeikko
Toisaalta alkoholismipakko muusikon ammatissa ei olisi mitenkään yllättävää.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 09:07
(0) kommenttia - comments
syyskuu 04, 2007
Taustamusiikkia elokuville, joita ei ole
Mikseri lähetti sähköpostia, etten ole käynyt sivuilla vuoteen. Itse asiassa olin unohtanut koko sivuston olemassa olon. Salasanan palautuksen jälkeen surffailin sivustolla ja löysin Tapsa Kuusniemen projektin nimeltä Fetket. Fetketissä on elokuvamusiikkia elokuville, joita ei ole olemassa, soundtrack Arthur Conan Doylen tarinaan The Lost World sekä kirjojen innoittamaa musiikkia. Musiikin voi ladata ilmaiseksi koneelleen mp3-muodossa tai kuunnella suoraan selaimella. Elokuvat voi sitten keksiä päässään samalla kun kuuntelee kappaleita.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:40
(0) kommenttia - comments
Beowulf
Beowulfistakin on näköjään tehty Hollywood-versio Käsikirjoittajien joukossa on Neil Gaiman, mutta traileri ei ollut kovin vakuuttava.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:45
(0) kommenttia - comments
The Last Legion
Hollywood on taas tehnyt Kuningas Arthur -tyylisen mukahistoriallisen elokuvan, jossa kirjoitetaan historiaa uusiksi ja heitetään mukaan sekalainen annos legendoja. Elokuvan nimi on The Last Legion ja se kertoo Rooman viimeisestä keisarista Romulus Augustuksesta, joka löytää Julius Ceasarille kuuluneen Excalibur-miekan ja lähtee Merlinin avustuksella etsimään Britanniasta viimeistä legioonaa avukseen... Elokuva sai 5,5/10 pistettä IMDB:ssä, mikä kertonee kaiken.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 21:25
(0) kommenttia - comments
Kansalaisjournalismia, komisario Palmu!
Päädyin Pohdiskelevan liftarin kyydissä Lounaani-blogiin, jossa Yleisradion Kansalaismediakatsauksen toimittaja bloggaa siitä, mitä söi lounaaksi. Kyseessä on jonkinlainen vastalause sille, että suurin osa blogeista on täyttä tuubaa eikä niissä harjoiteta kansalaisjournalismia. Saatuani jonkinlaisen kuvan siitä mitä kansalaisjournalismi on, en voi kuin ihmetellä, että mitä toimittaja sitten kuvitteli löytävänsä internetistä. Ei internetissä ole kiinnostavia reportaaseja, älykästä dialogia tai pohdiskelua yhteiskunnallisista epäkohdista. Täällä on puhuvia kissoja, dramaattinen preeriakoira ja näsäviisas pöllö. Suurin osa blogeista on suunnattu kavereille tai muuten pienelle ryhmälle, mitä sitten? Jos kaverit ja se pieni ryhmä, joka on kiinnostunut samoista asioista ovat tyytyväisiä, niin hienoa. Ne, joilla on oikeasti jotain sanottavaa kirjoittelevat yleisönosastoille tai pyrkivät saamaan sanomansa julki muuta kautta kuin blogissa. Tilasin nyt kuitenkin Lounas-blogin Blogilistalta, koska se voittaa useimmat listalta löytyvät blogit sisältönsä puolesta.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 15:38
(2) kommenttia - comments
syyskuu 03, 2007
Lumièren veljekset ovat poistuneet rakennuksesta
28 kotimaista elokuvantuottajaa on julistanut tuotantosulun eli kaikki elokuvaprojektit laitetaan toistaiseksi jäihin. Tuottajat protestoivat sululla sitä, että valtion ensi vuoden budjettiin ei ole varattu lisärahaa kotimaiselle elokuvatuotannolle, vaikka rahaa luvattiin 1,2 miljoonaa lisää. Lista lakkolaisista löytyy Staran sivuilta. Tuotantoyhtiö Energia ei ole mukana lakossa, joten Rautataivas peittää Suomen jossain vaiheessa.
YLE: Elokuvatuottajat lakkoon hallituksen tukilinjan takia
Stara: Suomen leffatuottajat lakkoon!
IS: Koivusalon Pohjantähti-elokuva katkolle
Lähettänyt – Sent by Jussi | 11:45
(0) kommenttia - comments
Maanantain kosto
Onnistuin kaatamaan aamukahvit naamalleni. Siis ei syliin, vaan naamalle. Osa tosin läikkyi paidallekin. En itsekään ymmärrä, miten onnistuin tekemään niin. Ilmeisesti yritin tyydyttää kofeiininhimoni liian nopealla kädenliikkeellä ja aamukoomassa en osunut mukin reunalla suuhuni vaan nenän yläpuolelle. Piti käydä pesemässä silmälasit ja kasvot, paitaa ei saanut puhtaaksi. Nyt pitää olla koko päivä töissä kahviläikkäisessä paidassa. Näköjään maanantaiaamuisin pitää pysyä erossa kuumista nesteistä ja terävistä esineistä.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 09:05
(0) kommenttia - comments
syyskuu 02, 2007
300
Kirjalistalla meni juuri 300 rikki. Urakka on reippaasti yli puolenvälin, mutta luulisin 400 kirjan rajan vielä rikkoutuvan. 500 kirjaa tuntuu epätodennäköiseltä, mutta katsotaan nyt sitten, montako kirjaa omistan. Tässä vaiheessa ollaan jo siirrytty tietokirjallisuudesta kertomakirjallisuuden puolelle.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 19:49
(0) kommenttia - comments
Finland dansar och ler
Suomi voitti kautta aikojen ensimmäisen Eurovision Dance Contestin. Tässä on selvä kuvio: jos soitetaan heviä ja Jaana Pelkonen juontaa, niin Suomi voittaa aina. Tarvitsee siis vain tehdä suomalainen elokuva, jossa soitetaan heviä ja Jaana Pelkonen selostaa ääniraidalla elokuvan tapahtumia, niin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar on taattu. Laitetaan Jaana Pelkonen juontamaan Suomen jalkapallojoukkueen EM- ja MM-karsintaottelut ja huudatetaan stadionilla Nighwishiä kotiotteluiden aikana, niin Suomi on varmasti kisoissa mukana. Rauha Lähi-Itään? Soitetaan rauhanneuvotteluissa Kotiteollisuutta ja Jaana Pelkonen selostaa neuvotteluja, niin kohta arabit ja juutalaiset elävät rauhassa ja Suomi saa Nobelin rauhanpalkinnon.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 00:15
(0) kommenttia - comments
Usva
Kauhulle omistettu Usva 3/2007 on ilmestynyt. Lehden voi ladatai ilmaiseksi osoitteesta http://www.usvazine.net/usvazine307.pdf.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 00:00
(0) kommenttia - comments
syyskuu 01, 2007
Mission Impossible
Kirjoja on paljon. Niitä on monta hyllyllistä, niitä on sängyn alla ja niitä on vaatekaapissakin. Päätin ryhtyä luetteloimaan omistamiani kirjojani, osittain koska Marjut on luetteloinut lankojaan ja osittain siksi, että tässä kirjamäärässä on pakko olla joitain, jotka voi myydä pois, että saa tilaa uusille kirjoille. En sitoudu vähentämään kirjamäärää minkään ennalta määrätyn prosentin verran enkä ryhdy laihduttamaan.
Ensimmäiset sata kirjaa (jep, ensimmäiset sata) on nyt luetteloitu ja luettelo löytyy täältä. Jotta kirjamäärästä saisi jonkin käsityksen, niin tässä on puolet ensimmäisen kirjahyllyn sisällöstä ja kirjahyllyjä on viisi. Lisäksi tulevat vielä ne kirjat, jotka eivät ole mahtuneet kirjahyllyihin. Tosin hyllyillä on myös Marjutin neulekirjoja, joten en ota vastuuta kaikista kirjoista.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 20:36
(0) kommenttia - comments
Tšingis-kaanin lakikokoelma julkistettiin
Kiinalaiset tutkijat ovat julkistaneet Tšingis-kaanin säätämiä lakeja. Lakikokoelman mukaan mongolien valtakunnassa rangaistiin kuolemalla homoseksuaalisuudesta ja nurmikon tuhoamisesta polttamalla tai luvattomalla kaivamisella. Lakikokoelma kieltää myös käsien pesemisen ja jokiin hukkumisen.
Xinhua News Agency: China publishes Genghis Khan's code of laws
Lähettänyt – Sent by Jussi | 12:08
(0) kommenttia - comments
Helsingin Pääpostissa kirjeitä sadan vuoden ajalta
Helsingin Pääpostissa avautuu ensi torstaina näyttely, jossa on esillä kuuluisia kirjeitä sadan vuoden ajalta. Näyttelyssä on esillä mm. Sibeliuksen, Rytin ja Stalinin kirjoittamia kirjeitä.
HS: Helsingin Pääpostissa näkee kirjeitä sadan vuoden ajalta
Lähettänyt – Sent by Jussi | 12:04
(0) kommenttia - comments