Kiirettä pitää
Novellit 2008 -kisaan lähti juuri pari novellia viime tingassa. Kuukauden sisällä on päättymässä neljä kirjoituskilpailua, joihin ajattelin osallistua. Yhteen on novelli valmiina, yhteen on novellin aihe ja juoni keksittynä (sekä 1-2 puolivalmista novellia, joista ainakin toisen yritän viimeistellä) ja kahteen en ole vielä saanut aikaiseksi mitään. Siitä viikon verran, niin päättyy viides. Sen jälkeen ei olekaan vähään aikaan mitään kirjoituskilpailua, johon ajattelin osallistua.
Onko tässä tappotahdissa mitään järkeä, joku saattaa kysyä. Siinä mielessä on, että kirjoituskilpailujen kautta on mahdollisuus saada tekstejään julkaistuiksi. Minä kun en ole pöytälaatikkokirjoittaja. Jos ketään ei kiinnosta lukea novellejani, niin ei minua sitten kiinnosta edes kirjoittaa. Kirjoittamiselta säästyvän ajan voi käyttää vaikka television katseluun.
Lisäksi kilpailutekstien kirjoittaminen on hyvää harjoitusta. Jos ei harjoittele, ei opi. Tähän mennessä paras ohje, mitä olen kirjoittajaoppaista lukenut on, että pitäisi kirjoittaa novelli viikossa. Vuoden päästä on kasassa 52 novellia, eivätkä ne kaikki voi ihan täyttä paskaa olla, koska pakostakin siinä oppii ainakin jotain kirjoittamisesta. Alkupään novellit voivat olla kuraa, mutta loppupäässä pitäisi olla jo ihan luettavaakin tavaraa. Jos nyt kuitenkin saa kirjoitettua 52 novellia täyttä skeidaa, niin se lienee selvä merkki siitä, ettei kannata lopettaa päivätöitä.
Novelli viikossa -tahtiin en ole tähän mennessä vielä pystynyt kuin hetkittäin. Aina ei jaksa eikä ehdi, kun on töitä ja muuta menoa. Yritän kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman paljon, sillä jos ei kirjoita, niin ei kai sitten voi kutsua itseään edes harrastajakirjoittajaksi?
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:57
(1) kommenttia - comments
Kommentit
Se on totta, että ilman harjoittelua ei opi. Yksi hyvä neuvo matkalla paremmaksi kirjoittajaksi on lukea mahdollisimman paljon ja erilaisia tekstejä. Tsemppiä!
Lähettänyt Veera | 10.08.07 23:27