MemoriaVolatilis

Juuri loppuneella kesälomalla ei tullut kirjoitettua kovinkaan paljoa. Ideoita kyllä tuli, mutta en saanut pakotettua itseäni kirjoittamaan mitään. Yksi syy lienee se, että aurinko paistaa iltapäivisin suoraan tietokoneen näyttöön. On kuuma, eikä näytön tekstistä saa mitään selvää. Valitettavasti tietokonetta ei oikein voi siirtää muuallekaan nykyisestä paikasta. Jos omistaisin kannettavan tietokoneen, voisin mennä vaikka kellariin kirjoittamaan. Tosin siellä ei sitten ole nettiyhteyttä.

Niinä päivinä kun satoi, sai jotain kirjoitettuakin. Olen huomannut, että tekstiä syntyy eniten ja helpoiten hämärässä ja viileässä. Syksyn tullen onkin odotettavissa luomisvimmaa, jota ikkunaan ropiseva sade säestää. Olisihan sitä lomalla voinut valvoa ja kirjoittaa yöllä, mutta unirytmi meni jo nytkin riittävän sekaisin. Lisäksi en pysty nukkumaan päivällä, joten herään kuitenkin samaan aikaan, valvoin sitten kuinka myöhään tahansa.

Nyt kun työt alkoivat, ongelmaksi tulee taas ajan puute. Töiden jälkeen ei aina jaksa istua koneen ääressä, kun koko päivän on jo tuijottanut näyttöä. Voisihan sitä tehdä kuten Honoré de Balzac ja kirjoittaa kahvin voimalla 15 tuntia putkeen. Koska työpäivä on 8 tuntia ja työmatkaan kuuluu puoli tuntia, niin summaksi tulisi tasan 24 eikä päivään jäisi hukkatunteja.