MemoriaVolatilis

Okei, lupasin blogata jotain Tähtien sota -saagasta. Teen sen heti, kun keksin jotain, mitä elokuvista ei ole vielä sanottu.

Sen sijaan olen viime aikoina enimmäkseen lukenut Harry Pottereita. Jos kirjasarjaa on myyty maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaa kappaletta, niin jotain hyvää siinä pitää olla, vaikka jotkut nyrpistelevätkin niille nenäänsä. Ehkä aivan pienenpieni taka-ajatus on analysoida, miten kirjoitetaan kirjoja, joihin ihmiset jäävät koukkuun. Nyt olen lukenut jo kolme ensimmäistä osaa ja huomannut selkeän kaavan. Mikään ei ole loppujen lopuksi ollut sitä, miltä se on alun perin näyttänyt. Saa nähdä, päteekö sama loppuihinkin kirjoihin.

Harry Potter ja viisasten kivi meinasi kyllä lentää seinään, kun hermostuin Enid Blytonmaisen pikkutarkkaan kuvaukseen siitä, mitä ihmiset söivät. Lisäksi ne lauloivat. Onneksi Harry Potter ja salaisuuksien kammio ja Harry Potter ja Azkabanin vanki eivät sisältäneet yhtä pitkäveteisiä ruokailukuvauksia. Rowlingilta on kyllä lähtenyt Sirius Mustan lentävä moottoripyörä (Hmmm...Anakin Skywalkerillakin oli lentävä moottoripyörä Episodi II:ssa) käsistä kirjoittamisen suhteen. Kolme ensimmäistä osaa olivat 300-400 sivuisia, Harry Potter ja liekehtivä pikari taas näyttää olevan yli 760 sivua. Aikaisemmat osat luin vähän päälle päivässä, tähän voi mennä kauemmin kun työtkin taas alkavat.