MemoriaVolatilis

Kirjamessuilta hankittu Jukka M. Heikkilän Augustuksen kisat on nyt luettu. Kyseessä on Heikkilän viides historiallinen romaani ja se sijoittuu keisari Augustuksen aikaan, pari vuotta ennen sitä verouudistusta, jonka johdosta Maria ja Joosefkin lähtivät kotiseudulleen.

Pretoriaanikaartin upseeri Marcus joutuu murhayrityksen kohteeksi ja päättää paeta Roomasta hankkimalla siirron laivastoon. Suunnitelma ei toimi täydellisesti, sillä Marcus saa tehtäväkseen kouluttaa vankeja keisarilliseen gladiaattorinäytökseen ja viedä heidät Roomaan, kaupunkiin jota hän yrittää vältellä. Lisäksi Marcuksen on pidettävä huoli, että hänen puolensa häviää näytöksen. Lopulta Marcuksen omakin henki on vaakalaudalla.

Juonesta ei voi kertoa kovin seikkaperäisesti, sillä Marcuksen motiivit ja taustat selviävät vähitellen tarinan edetessä. Tarina kulkee sujuvasti eteenpäin ja henkilöt ovat kiinnostavia. Varsinkin vanha gladiaattori Sabinianus ja hänen kiemurtelunsa oman menneisyytensä kanssa jäivät mieleen. Loppupuolella myös keisarillisen perheen juonittelut tulevat mukaan kuvioihin. Vierasperäiset sanat eivät haittaa lukemista, sillä niiden merkitys selviää tekstistä ja kaiken varalta kirjan lopussa on selitetty sanojen merkityksiä.

Kyseessä lienee Heikkilän paras kirja tähän asti. Henkilöhahmoissa on syvyyttä eikä yksityiskohtien määrä ole niin musertava kuin esimerkiksi Merikonsulissa. Koska antiikin Rooma ei ole minulle hirveän tuttu, olisin ehkä kaivannut hieman enemmän kuvausta roomalaisten elämästä. Keisari Augustuksesta jää kyllä jotenkin hoopo kuva, koska hän tuntuu olevan täysin naisten vietävissä ja lapsellisen innostunut sotaleikeistään. Oikea Augustus taisi olla astetta karumpi äijä. Rooma-sarjassakin tuleva Augustus sai kylmäverisyydellään jopa Titus Pullon hämilleen.

Heikkilän aikaisemmista kirjoista olen pitänyt eniten Tyrannista, mutta tämä menee kärkeen. Jos historia kiinnostaa tai Neloselta tullut Rooma sai istumaan television ääreen, niin kannattaa pyytää tätä vaikka joulupukilta lahjaksi.