Hämeen linnan keskiaikamarkkinat 2005, osa 2
Sunnuntaina oli vuorossa The School of European Swordsmanshipin miekkailunäytös. Guy Windsorin perustama ja ylläpitämä miekkailukoulu The School of European Swordsmanship opettaa useimpien eurooppalaisten 1300-1800-lukujen miekkatyyppien historiallisesti oikeaoppista käyttöä.
Ensimmäinen aseyhdistelmä näytöksessä oli lyömämiekka ja kilpi. 1300-luvulta peräisin oleva tuntemattoman tekijän Manuscript I.33 kuvaa yksityiskohtaisesti tämän aseyhdistelmän käyttöä. Näytös ei muistuttanut juuri lainkaan Hollywood-elokuvista tuttua miekkailua, jossa isketään vuoronperään toisen kilpeä.
Kilvellä suojattiin miekkakättä, sillä lyömämiekassa ei ole kunnollista kädensuojaa. Valmiusasentoja on erilaisia ja erilaisiin hyökkäyksiin on olemassa omat puolustuskeinonsa. Jos molemmat taistelijat osaavat miekkailla, taistelussa pyritään siihen, että toinen tekee virheen puolustuksessaan. Tämä virhe jääkin sitten yleensä viimeiseksi virheeksi. Myös miekan kahvaa voi käyttää aseena lähitaistelussa. Jos saa iskettyä miekan vihollisen sisälmyksiin, niin miekka kannattaa vääntää kun sen vetäisee pois. Näin vihollinen kuolee varmasti ainakin haavakuumeeseen.
Toisena aseena oli rapiiri. Rapiiri oli käytössä ympäri Eurooppaa 1500-luvun lopulta 1600-luvun loppuun saakka. Rapiirin terä on lyömämiekan terää kapeampi ja keveämpi. Hätätilanteessa rapiirin voi torjua jopa ottamalla terästä kiinni paljaalla kädellä. Lyömämiekka veisi koko käden tai ainakin sormia, mutta rapiirista saa vain viillon käteensä. Kevyt rapiiri mahdollistaa myös akrobaattiset liikkeet.
Esityksen jälkeen selvisi myös, että haarniska ei ole niin jäykkä kuin voisi kuvitella. Hollywood on tässäkin asiassa luonut vääriä mielikuvia. Haarniska päällä voisi jopa heittää kärrynpyöriä, joten mielikuva robottimaisesti kävelevästä ritarista on väärä. Jos miekkailu alkoi kiinnostamaan, niin The School of European Swordsmanshipin kotisivuilta löytyy lisätietoa. Sivujen kautta voi tilata myös The Swordsman's Companion -kirjan, jossa opetetaan keskiaikaisen pitkämiekan käyttöä.
Viikinkimiekkailua ei näytöksessä ollut, joten kerron siitä itse lyhyesti. Koska viikinkimiekan kärki ei ole terävä, sillä ei voi pistää ja taistelu muistuttaa lähinnä klassista Hollywood-miekkailua. Miekkaa heilautetaan kaaressa kohti vihollista, joka yrittää torjua sen puukilvellä. Tätä jatketaan kunnes toinen taistelija ei saa torjuttua iskua. Kilven hajottua iskuja voi yrittää torjua omalla miekalla. Taistelu viikinkimiekalla oli siis lähinnä mielipuolista hakkaamista.
Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä kuuntelemassa Rondellusta. Ohjelmistossa ei ollut Black Sabbathia, sen sijaan Rondellus esitti aitoa keskiaikaista musiikkia. Kappaleiden välissä Rondelluksen jäsenet esittelivät keskiaikaisia soittimia. Konsertin jälkeen saattoi ostaa Rondelluksen Carmina sanctorum -levyn.

Lähettänyt – Sent by Jussi | 16:28
(2) kommenttia - comments
Kommentit
Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen "viikinkimiekkailusta"? Onko aiheesta olemassa jotain kirjallisuutta? Oma kokemukseni suuren pyöreän ja keskikupuraotteisen kilven ja viikinkiajan miekan käytöstä ei vastaa lainkaan kuvaustasi, vaikkakin olen nähnyt kuvaamaasi hosumista tehtävän lähinnä kai näytösluontoisesti viikinkiaikaa kuvaavissa tapahtumissa (en tosin Suomessa). On hyvin vaikea tietää miten viikinkiajalla aseita käsiteltiin, koska saagalähteet eivät anna kovinkaan seikkaperäistä kuvausta aiheesta. "Viikinkimiekkailuna" kuvaamasi taistelutapa kyllä olisi mielestäni hankkinut hengiltä kenet tahansa viikinkiajallakin. Täytyy muistaa, että miekan käyttö ei ollut uusi keksintö viikinkiajalla, vaan että erilaisia miekkoja on ollut olemassa jo tuhansia vuosia pronssiajalta lähtien.
Viikinkiajalla Rooman valtakunnan lopun ajoilta periytyvä spatha-tyyppinen kaksiteräinen miekka kävi läpi suuren muutoksen. Noin 70 cm pitkä terä kasvoi pituutta (yleistäen) suunnilleen kymmenen senttiä ja painopiste siirtyi rautaisen kahvan ansiosta terän kärjestä lähelle kahvaa. Tämä jälkimmäinen seikka mahdollistaa aseen ketterän käsittelyn ja jäi käyttöön länsimaisissa miekoissa tuleville vuosisadoille. Myös väistin kasvoi pituutta viikinkiajan lopulla antaen lisäsuojaa. Suuri keskikupurakilpi saattaa todellakin hajota käytössä, mutta mielestäni rautaisen keskikupuran on nimenomaan tarkoitus jäädä vasempaan käteen ja toimia aivan kuten myöhempien aikojen pieni buckler-kilpi miekkakäden suojana. Samalla kun sekä torjunnat että hyökkäykset tehdään miekalla.
Lähettänyt Hyväri | 24.09.05 20:06
Kertomani kuvaus viikinkimiekan käytöstä on Paddy Griffithin kirjasta The Viking Art of War, jossa kerrotaan lyhyesti viikinkimiekan käytöstä. Muista kirjoista en ole vastaavia kuvauksia löytänyt. Aikalaiskuvauksia ei ole, kuten totesit. Grittithin kanssa olen samaa mieltä siitä, että viikinkimiekka ei ollut välttämättä kovinkaan hyvä pistomiekka.
Lähettänyt Jussi K.
|
26.09.05 18:52