Huonosti käyttäytyvät eläimet
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria -blogista löytyi kirjoitus 1370-1547: Eläimet tuomiolla. Kirjoittajan tarkoitus oli ilmeisesti etsiä huumoria keskiajalla ja vähän myöhemminkin käydyistä oikeudenkäynneistä eläimiä vastaan. Esimerkkeinä oli tapaus, jossa siat tappoivat sikopaimen pojan sekä tapaus, jossa sutta syytettiin kahden pikkutytön surmaamisesta. Lopputuloksena oli kuolemantuomio molemmille eläimille.
Vaikea sanoa miten tämä nyt sitten eroaa siitä, että nykyaikana tuomioistuimet voivat määrätä vaaralliset eläimet lopetettaviksi. Eläimiä ei enää teloiteta julkisesti, mutta kyllä ihmisten kimppuun käyvä eläin voi menettää oikeusistuimen päätöksellä henkensä nykyaikana siinä missä keskiajallakin. Eläinten puolustusasianajajina taas toimivat nykyisin eläinlääkärit ja eläinaktivistit.
Keskiajalla eläimiä pidettiin omaisuutena kuten nykyäänkin ja myös huonosti käyttäytyvän eläimen omistaja joutui vastuuseen eläimensä tekosista, jos hän ei ollut tehnyt mitään vaikka tiesi eläinten vaaralliseksi. Rikollisten eläinten ja niiden omistajien rangaistuksille etsiittin oikeutus Raamatusta. Tässä ote Raamatusta, jolla eläinten oikeudenkäyntejä puolustettiin:
28. Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön, älköönkä sen lihaa syötäkö; mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta.
29. Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.
2. Moos. 21:28-29
Isännättömien eläinten syyttäminen taas perustui Raamattuun, jonka mukaan ihminen oli luomakunnan herra:
28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
1. Moos. 1:28
Ihmisen kimppuun käyvä villieläin rikkoi siis jumalallista järjestystä vastaan ja ansaitsi rangaistuksen teostaan. Rottien, heinäsirkkojen tai muiden tuhoeläinten hyökkäysten kohteeksi joutuneet ihmiset taas hakivat oikeutta kirkolta ja oikeuslaitokselta, koska eivät pystyneet muuten suojautumaan eläimiltä. Tuhoeläinten hyökkäysten ajateltiin johtuvan pahantahtoisesta noituudesta, jolloin kirkonmiesten rukoukset ja manaukset ajaisivat tuhoeläimet pois. Tuhoeläinten hyökkäys saattoi myös johtua yhteisön synneistä, jolloin tuhoeläimet karkotettaisiin katumusharjoituksilla. Siksi oli tärkeää selvittää oikeudessa kummasta syystä hyökkäys johtui.
Eivätkä kaikki keskiajallakaan olleet sitä mieltä, että eläinten syyttämisessä on järkeä. Tuomas Akvinolainenkin totesi Summa Theologicassaan, että järjettömien luontokappalaiden syyttäminen oli turhaa. Jotkut taas vetosivat siihen, että roomalainen oikeus ei tuntenut eläinten syyttämistä, joten eläinten oikeudenkäynnit olivat oikeuskäytännön vastaisia.
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Darren Oldridgen kirja Strange Histories: The Trial of the Pig, the Walking Dead and Other Matters of Fact from the Medieval and Renaissance Worlds. Kyseinen kirja selvittää aika hyvin keskiajan ja uuden ajan alun ihmisten motiiveja asioihin, jotka meistä vaikuttavat oudoilta, esim. noitien ja kerettiläisten polttamiseen roviolla, eläinten oikeudenkäyntehin ja sen miettimiseen, kuinka monta enkeliä mahtuu neulankärjelle.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 16:09