Keskiajan lotjaliikenne Viron halki
Heinäkuun Baltic guiden mukana tulleessa kesäliitteessä oli juttua lotjista. Jokien ja järvien muodostamaa vesireittiä käytettiin keskiaikana tavarankuljetusväylänä Viron halki. Alukset tuolla vesireitillä olivat pienehköjä lotjia.
Kauppalaivojen lasti siirrettiin Pärnun satamassa lotjiin eli lootsikuihin. Lotjat kulkivat Pärnujokea ja Raudnajokea pitkin Viljandiin. Viljandista matka jatkui Tännasilmajokea pitkin Võrtsijärvelle, josta päästiin Emajokea pitkin Tarttoon ja Peipsijärvelle. Tartossa lasti siirrettiin suurempiin lotjiin, jotka pääsivät Peipsijärven kautta Novgorodiin, josta kauppatavarat vietiin Moskovaan tai muualle Venäjälle.
Lotjat liikkuivat purjeiden avulla. Mikäli tuulta ei ollut, niin rantatalojen naiset vetivät lotjia rannalta köysien ja valjaiden avulla. Tämä oli mahdollista, koska rannat olivat maanviljelyn ja karjanhoidon takia puuttomia ja pensaattomia. Lotjien vetäminen toi ihmisille lisätienestejä.
Lotjasta huolehti tavallisesti pieni perhe, joka asui lotjan keulakajuutassa. Keulakajuuttaa lämmitettiin saviuunilla. Lotjien voitiin myös antaa liikkua virran mukana alavirtaan. Lotjien tukevan rakenteen ansiosta mahdollinen rantaan törmääminen ei haitannut. Lotjien tiivistäminen hoidettiin kiinnittämällä lautojen väliin tervalla ja pellavalla tiivistetty lista metallisinkilöiden avulla.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Emajoella oli vielä noin 700 lotjaa. Viimeiset lotjat rakennettiin 1937. Molemmissa maailmansodissa lotjia tuhoutui niin paljon, että ne käytännöllisesti katsoen katosivat täysin.
Tarton kaupungin rajalla, Emajoen rannalla olevassa Väike Lotjakodassa eli pienessä lotjaverstaassa on nyt aloitettu uudelleen lotjien rakentaminen vanhoja perinteitä noudattaen. Pieni lotjaverstas saa ensi tammikuussa rinnalleen suuremman verstaan, jossa voidaan rakentaa 25 metriä pitkiä ja 12 leveitä aluksia. Suureen lotjaverstaaseen tulee myös museo ja esittelytilat. Lisätietoa lotjista löytyy Emajõe lodjaseltsin kotisivulta.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 22:26