Piispa Henrik - totta vai tarua?
Helsingin yliopiston historian dosentti Tuomas Heikkilä on kyseenalaistanut sekä Piispa Henrikin että hänet surmanneen Lallin olemassaolon. Heikkilä esitteli ajatuksiaan Helsingin Sanomissa 22.4. Heikkilän mukaan piispa Henrikin tarina on yhteiseurooppalainen legenda, sillä minkäänlaista aikalaislähdettä piispasta ei ole löytynyt. Heikkilän väite on aiheuttanut närää Köyliössä, jonne Henrik perimätiedon mukaan alun perin haudattiin. Kaikki kannanotot eivät ole kuitenkaan olleet yhtä vakavia. Heikkilän tutkimus julkaistaan viimeistään Turun kirjamessuilla tämän vuoden lokakuussa. Kyyninen henkilö voisi sanoa, että mainoskikaksi Heikkilän haastattelu oli hieman liian aikainen, sillä häly ehtinee laantua lokakuuksi.
Varhaisimman Ruotsin historiasta kertovan kirjallisen lähteen, 1300-luvun alkupuolella kirjoitetun Eerikinkronikan, mukaan kuningas Eerik Jedvardinpoika ja hänen ystävänsä piispa Henrik tekivät ns. ensimmäisen ristiretken Suomeen vuonna 1155 levittääkseen kristinuskoa pakanalliseen Suomeen. Suomi ja Balttian maat olivat tuohon aikaan viimeisiä pakanallisia maita Euroopassa. Kristinusko oli kyllä saapunut Suomeen viimeistään 900-luvulla, mutta järjestynyttä kirkkoa ei vielä ollut ja kristittyjen määrä oli vähäinen. Erik palasi pian Ruotsiin, mutta Henrik jäi Suomeen levittämään kristinuskoa.
Eerik Jedvardinpojasta tiedetään enemmän kuin Henrikistä. Eerik valittiin 1150 svealaiseksi paikalliskuninkaaksi ja vuonna 1156 koko Sveanmaan eli silloisen Ruotsin kuninkaaksi, kun hänen edeltäjänsä Sverker Vanhempi murhattiin 1156 matkalla joulukirkkoon. Eerik oli Sveanmaan kuningas vuoteen 1160 asti, jolloin tanskalainen prinssi Maunu Henrikinpoika (Magnus Henriksson) murhasi hänet Upsalan kirkossa. Samaista Maunua epäiltiin myös Sverker Vanhemman murhan järjestäjäksi.
Myöhemmin Eerik Jedvardinpoika sai järjestysnumeron IX ja lisänimen Pyhä. Eerik IX Pyhästä tuli myös Ruotsin kansallispyhimys, vaikka katolinen kirkko ei koskaan julistanut häntä virallisesti pyhimykseksi. Erikin pojasta Knuut Eerikinpojasta tuli Sveanmaan kuningas 1167 ja voi olla että juuri hän keksi ruveta kutsumaan isäänsä pyhimykseksi ja levittämään tarinaa isänsä tekemästä ristiretkestä.
Eerik Jedvardinpojan tekemästä ensimmäisestä ristiretkestä ei ole olemassa lainkaan aikalaistietoja, vaan ensimmäisen ristiretken ja sen tapahtumien muistiin kirjoittamisen eli Eerikinkronikan kirjoittamisen välillä on yli 250 vuotta. Nykyisin perinteinen käsitys ensimmäisestä ristiretkestä on kyseenalaistettu ja koko ristiretki on asetettu kyseenalaiseksi. Kyseessä saattaa olla jälkikäteen sepitetty tarina Eerikin pyhimyskultin luomiseksi.
Mikäli Eerik todella teki sotaretken Suomeen 1155 hän ei ollut vielä Sveanmaan kuningas, ainoastaan paikalliskuningas ja kyseessä oli todennäköisesti ryöstö- ja valloitusretki eikä ristiretki kristinuskon levittämiseksi. Kyseessä saattoi olla ns. ledung-retki, jossa ryöstelyä varten keväällä koottu armeija palaa kotiin syksyllä. Valloitusretken tavoitteena saattoi olla estää Suomen joutuminen Novgorodin alaisuuteen ja sitä kautta Konstantinopolin patriarkalle kuuliaiseksi ortodoksiseksi maaksi.
Miksi Henrik jäi Suomeen eikä palannut Ruotsiin Eerikin mukana? Ehkä Henrikin aikeena oli jo alun perin jäädä Suomeen levittämään kristinuskoa. Voi olla, että Eerik joutui yllättäen palaamaan niin pian Ruotsiin koska hänen kuninkuutensa oli uhattuna. Tällöin Henrik ehkä jäi odottamaan että Eerik palaisi seuraavana vuonna saattamaan ristiretken loppuun. Ehkä Henrik ei alun perin edes ajatellut jäädä Suomeen, mutta muutti mielensä koska onnistui kastamaan suomalaisia menestyksekkäästi ja halusi jatkaa toimintaansa.
Suomeen jäänyt Henrik menetti joka tapauksessa henkensä 1156 (tai 1157). Latinankielisen pyhimyselämäkerran mukaan suomalainen talonpoika Lalli surmasi piispan tämän rankaistua häntä ruotsalaisen sotilaan taposta, kun taas suomenkielisen Piispa Henrikin surmavirren mukaan Henrik oli käynyt vierailulla Lallin kotona tämän tietämättä. Lallin vaimo väitti piispan ottaneen väkipakolla ruokaa, olutta ja heinää maksamatta siitä korvausta. Raivostunut Lalli lähti kirves kädessään piispan perään ja surmasi hänet Köyliönjärven jäällä.
Henrikin surmapäivä oli 20.1.1156. Tammikuun 20. päivää kutsutaan talvi-Heikiksi. Koska 20.1. oli jo 200-luvun pyhimysten Sebastianus ja Fabianus muistopäivä, Henrikin muistopäivä päätettiin Ruotsissa sijoittaa tammikuun 19. päiväksi. Suomessa Henrikin kultti korvasi tuntemattomampien pyhimysten muistopäivän.
Henrik haudattiin Nousiaisiin, mutta hänen luunsa siirrettiin 1290-luvulla Nousiaisista Turun tuomiokirkkoon. Henrik lasketaan usein Turun 1. piispaksi, vaikka Turkuun perustettiin piispanistuin vasta 1200-luvulla. Henrikin translaatiopäivä eli pyhäinjäännösten siirtopäivä oli 18. kesäkuuta, jota kutsutaan kesä-Heikiksi. Henrikin kuolinpäivää ja translaatiopäiväa juhlittiin messuilla, joiden yhteydessä pidettiin Turussa suuret heikinmarkkinat. Piispa Henrikin kanonisaatiosta eli pyhimykseksi julistamisesta ei ole säilynyt dokumentteja, joten ei tiedetä milloin hänestä tuli pyhimys.
Myöhemmin Henrikin luita jaettiin ympäri maailmaa. 1720-luvun alussa piispa Henrikin loput luut määrättiin siirrettäviksi Pietariin, mutta luut katosivat eikä niitä ole koskaan löydetty. Ainut jäännös piispa Henrikistä on pieni luunsiru, jonka sijoituspaikasta on viime vuosina kiistelty.
Lallin nimen etymologiasta on myös eri teorioita. Lalli voi olla suomalainen nimi, joka tarkoittaa karhua, isoa tai lihavaa miestä tai jättiläistä. Karhua ei saanut mainita nimeltä, joten siitä käytettiin kiertoilmaisuja, kuten karvalalli, lallokki tai lallonen. Muita karhun synonyymejä ovat mm. otso, mesikämmen ja kouvo. Toisen teorian mukaan Lalli on muunnos kristillisestä Laurentius-nimestä. Kristitty Lalli tuskin olisi kuitenkaan tappanut piispa Henrikiä.
Henrikiä ja Lallia muistetaan vielä nykyisinkin. Pyhän Henrikin pyhiinvaellus ry järjestää nykyisin Pyhän Henrikin pyhiinvaelluksen joka kolmas vuosi keskiaikaisella pyhiinvaellusreitillä. Lalli puolestaan oli Yleisradion Suuret suomalaiset-kisassa neljästoista. Piispa Henrik ei sijoittunut, mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska jos Henrik oli todellinen henkilö, hän ei edes ollut suomalainen vaan englantilainen tai skotlantilainen.
Onko Henrik sitten totta vai tarua? Ensimmäiset merkinnät 1150-luvulla vaikuttaneesta piispa Henrikistä löytyvät noin 1280-luvulta peräisin olevasta latinankielisestä pyhimyselämäkerrasta, joka on kirjoitettu ennen Eerikinkronikkaa. Piispa Henrikin surmavirren ensimmäinen muistiinpano puolestaan on vasta 1600-luvulta. Suomessa on 1150-luvulla ilmeisesti todella kulkenut lähetyssaarnaaja, koska asiasta on säilynyt perimätietoa eri paikkakunnilla. Oliko kyseessä piispa Henrik vai joku muu?
Lopullista totuutta piispa Henrikistä ei tulla koskaan saamaan selville. Legenda piispa Henrikistä ja Lallista jatkaa omaa elämäänsä sanoivat tutkijat mitä tahansa. Ehkä lopullisella totuudella ei ole edes väliä. Kuten Neil Gaiman sanoo, asioiden ei ole tarvinnut tapahtua ollakseen tosia. Tarinat säilyvät vaikka tosiseikat on jo aikaa sitten unohdettu.
Lähettänyt – Sent by Jussi | 20:18