« Suuri seikkailu 2005 ja Riket II | Memoria volatilis | Keskiaikaista musiikkia »

tammikuu 25, 2005

Thorrablot ja Jule

Islannissa vietetään paraikaa Thorin pitoja, eli Thorrablotia (Þorrablót). Thorin pidot on viikinkiajalta periytyvä keskitalven juhla, jota juhlitaan tammi- ja helmikuun vaihteessa täydenkuun aikaan. Thorrablot on sanatarkasti käännettynä Thorin uhrijuhla ja aloittaa viikinkien kalenterin Thorri-kuukauden. Thorrablotin vietto hiippui 1700-luvulla, mutta se elvytettiin 1800-luvulla ja Thorrablot on ollut vuodesta 1873 lähtien kansallinen vapaapäivä Islannissa. Thorrablot sijoittuu talven kylmimpään aikaan, jolloin elämä on synkkää ja ikävää. Perimmäisenä tarkoituksena lienee vain pitää hauskaa, jotta ei tultaisi mökkihöperöiksi tai vajottaisi masennukseen.

Koska Thor pitää oluesta ja syömisestä, Thorrablotia juhlitaan syömällä ja juomalla, mutta ruoka on...erikoista. Jos pelkkä ajatus verimakkarasta tai haggisista saa mahan kiertämään, ei Thorrablot ei ole sinua varten. Islantilaisiin Thorrablot-erikoisuuksiin kuuluu nimittäin mm. mädätetty hai, hrutspungar (härän kivekset), svid (kokonaisena paistettu lampaan pää) sekä blódmör (lampaanverta ja laardia härän mahalaukussa, tunnetaan myös nimellä slátur eli teurastus - nimi, joka kuvannee ruokaa hyvin). Vähemmän rajuja ruokia ovat valaspihvit, hylkeenevät, lundabaggar (lampaanlihapullat), hardfiskur (kuivattua kalaa voin kanssa) ja lifrarpylsa (maksavanukas). Ruoka huuhdotaan alas oluella ja brennivinillä, islantilaisella perunaviinalla, jonka lempinimi on musta kuolema.

Toista viikinkijuhlaa Julea juhlittiin nykyisen joulun aikoihin, tarkasti ottaen talvipäivänseisauksena. Julena teurastettiin ja syötiin sika Frei-jumalan kunniaksi. Joulukuusi taas oli alunperin joulutammi, joka koristeltiin jotta metsän henget eivät lähtisi kylmän ja pimeän talven vuoksi muualle. Monet muutkin skandinaaviset joulutavat periytyvät viikingeiltä. Lähetyssaarnajat nimittäin katsoivat, että ihmiset oli helpompaa käännyttää krisityiksi, jos he saivat pitää vanhat juhlansa ja tapansa. Ainoastaan juhlin yhdistetty jumala vaihdettiin. Itse asiassa Raamattu ei kerro tarkasti, minä päivänä Jeesus syntyi. Kristillinen joulu sijoitettiin aikanaan olemaan 25.12., jotta sillä saataisiin korvattua roomalaisten pakanallinen Saturnalia-juhla. Joululla saatiin sitten korvattua muutkin pakanalliset keskitalven juhlat.

Bookmark and Share

Lähettänyt – Sent by Jussi |